Pääkaupunkiseudulla vaalitaan yläsavolaista perinnettä
Ylä-Savon seura toimii pääkaupunkiseudulle Ylä-Savosta muuttaneiden henkilöiden ja heidän perheenjäsentensä sekä muiden Ylä-Savon perinteitä kunnioittavien yhdyssiteenä. Se pyrkii lisäämään Ylä-Savon tuntemusta. Toiminnalla seurataan Ylä-Savon aineellista ja henkistä kehitystä, harjoitetaan kotiseututietoutta lisäävää julkaisu- ja kustannustoimintaa, edistetään perinteiden, historian ja nykypäivän tallentamista sekä kulttuuriympäristön vaalimista, järjestetään jäsen- ja yleisötilaisuuksia, retkiä, vierailuja, opintomatkoja sekä muita tilaisuuksia. Seura toimii yhteistyössä Suomen Kotiseutuliiton, Ylä-Savon Talousalueen Liiton, Ylä-Savon Instituutin, Ylä-Savon kuntien ja muiden kotiseututyötä tekevien yhteisöjen kanssa.
Seuran perustamishistoriaa
Pääkaupunkiseudulle muuttaneiden yläsavolaisten keskuudessa heräsi 1970-luvun alkupuolella vahva kotiseutuaate. Päätettiin perustaa oma seura yläsavolaisuuden ja perinneruokien suojelemiseksi. Seuran perustamista enteili jo ohjaaja Edvin Laineen luotsaama Iisalmi-seura. Alun perin seuraan kelpuutettiin vain yhdeksästä yläsavolaisesta kunnasta lähtöisin olevia henkilöitä. Kunnat rakentuivat Iisalmen kaupungin ympäristöstä: Iisalmi, Keitele, Kiuruvesi, Lapinlahti, Pielavesi, Rautavaara, Sonkajärvi, Varpaisjärvi ja Vieremä. Myöhemmin rajat murtuivat ja nykyään seuraan pääsee savolaismielinen henkilö. Tietenkin on hyvä, jos on edes syntynyt Ylä-Savossa.
Marraskuun 7. päivä 1970 toive vihdoinkin toteutui. Silloin kokoontui 10 innokasta yläsavolaista ja he olivat: Martti Kokkonen, rouva Ester Koskelo, merkonomi Leo Koskelo, yli-insinööri Lauri Kärkkäinen, yliopettaja Erkki Matilainen, vakuutustarkastaja Matti Nokela, sosiaalineuvos Niko Oksanen, dir.mus. Martti Räisänen, teknikko Ensio Savolainen ja talousjohtaja Heikki Soininvaara. Seuran perustava kokous päätettiin pitää loppiaisena 6.1.1971 ja kutsua sinne yläsavolaisuudesta kiinnostuneita ihmisiä maksullisella lehti-ilmoituksella. Kokous pidettiin 8.1. ja paikalla oli 39 yläsavolaista. Näin Ylä-Savon seura ry perustettiin.
Toiminta alkoi järjestäytyä
Perustajajäsenten ohella seuran toimintaan ovat vaikuttaneet nimekkäät puheenjohtajat, sihteerit ja johtokuntalaiset. Ehkä pisimpään on toimihenkilönä toiminut Maija Kauppinen, joka piti sihteerin nyöriä käsissään neljännesvuosisadan. Alkuvuosien huumassa seuraan perustettiin erilaisia toimikuntia kuten sosiaali-, ohjelma-, taloustoimikunnat sekä työvaliokunta. Vuonna 1981 seura sai toiminnanjohtajan, mutta valtakausi jäi lyhyeksi. Seuraavalla vuosikymmenellä toimikunnat unohdettiin ja johtokunta ideoi tilaisuudet sekä toteutti ne. Kotiseutuaatteen ja perinteiden lisäksi on vaalittu yläsavolaista ruokakulttuuria. Siitä ovat ansiokkaasti pitäneet huolen seuran kyvykkäät emännät ja ruokatarvikkeiden hankinnassa isäntien panos on ollut hyvin merkittävä.
Sukkelat toimihenkilöt värväsivät uusia jäseniä mukaan Seuran jäsenistö kasvoi pikkuhiljaa 80-luvulla. Siihen vaikuttivat mm.”piällysmies” Yrjö Niskanen, Tapani Kauppinen ja monet muut jäsenet. Puheenjohtajakautensa aikana Kauppinen kartutti seuraa useilla kymmenillä jäsenillä. Piällysmieheksi valitaan henkilö, joka on kotoisin Ylä-Savosta ja on vaikuttanut merkittävästi kotiseudullaan tai valtakunnallisesti. Ensimmäiseksi piällysmieheksi valittiin vuonna 1979 Edvin Laine. Muita nimekkäitä henkilöitä ovat olleet mm. Urho Kekkonen Seppo Kääriäinen, Olavi Martikainen ja monet muut musiikin ja taiteen alalla kunnostautuneet yläsavolaiset. Vuosikymmenen vaihteessa elettiin jäsenistön kulta-aikoja ja parhaimmillaan seuraan kuului 312 jäsentä. Hyvän tiedottamisen ansiosta seuran toimintaa on voinut seurata yläsavolaisista paikallis- ja sanomalehdistä. Seuralla on ollut hyvin nimekkäitä toimittajia tiedonvälittäjiä mm. Simo ”Simppa” Juntunen, Matti Nokela, Tapani Kauppinen, Juhani Huttunen, Paavo Tuovinen ja Maija Kauppinen. Vuonna 1987 seura sai oman logonsa, jonka suunnitteli graafikko Mika Kettunen. Logo on pihlajanlehti ja se kuvaa hyvin yhdeksää Ylä-Savon kuntaa ja kaupunkia. Seuran oma tiedotuslehti sai nimekseen Pihlajanlehti ja se aloitti toimintansa vuonna 1989 ja jatkuu edelleen. Seuran tuntemusta ovat lisänneet vuosittain ja viime vuosina joka toinen vuosi valitut piällysmiehet. Aluksi jäsenkirjeet kirjoitettiin ”oekeella kielellä” eli Savon murteella. Välitellen murteesta luovuttiin ja kirjakieli syrjäytti vaikean murteen. Seuran kokouksissa voi kyllä vielä kuulla murretta eri pitäjien omilla kielivivahteilla.Yhteishenkeä vahvistettiin ruokakulttuurilla ja leikkimielisillä kilpailuilla
Savolaisesta perinneruuasta mykyrokasta on tullut varsinainen vetonaula. Tätä lihasta ja sisäelimistä tehtyä ruokaa on syöty seuran perustamisesta lähtien. Taitavat emännät osaavat valmistustaidon ja rokkaa nautitaan syyskokouksen päätteeksi. Kevätkokouksen ruuaksi on muodostunut tirripaisti ja talkkuna. Ruuan ohella kokouksissa on ollut maineikkaita yläsavolaisia esiintyjiä niin musiikin kuin teatterin puolelta. Joskus seuralaiset pyörähtelivät musiikin tahtiin ja jopa tanssikilpailuja järjestettiin. Maakuntahenkeä nostettiin savolaisten ja pohjalaisten välisillä köydenvetokilpailuilla. Muihin seuroihin on pidetty yhteyksiä ja Valtakunnallisilla Kotiseutupäivillä seuran edustaja on ollut edustettuna. Taloudellista toimintaa ylläpidetään sääntömääräisissä kokouksissa järjestetyillä arpajaisilla, jäsenmaksuilla sekä lahjoituksilla. Yleisölle järjestettävät lettukestit toivat oman panoksensa seuran kassaan. Seuralla on oma adressinsa, jota seuralaisten lisäksi kaupitellaan yläsavolaisten kuntien päättäjille. Liikeyritykset tukevat rahallisesti seuran toimintaa. Nykyinen toiminta jatkuu entiseen malliin kevät- ja syyskokousten lisäksi tehdään tutustumis-, kesä- ja teatteriretkiä.
Teksti Kaija Pulli Lähde: Maija Kauppisen seuran 20-vuotishistoria